Tampereen ryhmänäyttely 6.12.2008

Vilma KÄY-ERI, KÄK2, tuomari Leila Kärkäs

"Linjakas narttu. Koon ylärajoilla. Hyvä pään pituus. Hieman syvälle sijoittuneet silmät. Melko hyvät pään ylälinjat. Hyvä raajarakenne ja luusto. Kaunis ylälinja. Hyvä runko. Liikkuu hyvin, joskin edestä hieman meloen. Kaunis karvapeite. Miellyttävä käytös."

Paras narttu kisassa sijoituimme viidenneksi eli olimme viimeiset kehästä ulos lentäneet ennen sijoittuneita. VOI VOI:(

Olen kyllä sillä tavalla ihan tyytyväinen tähän kauteen: kokeista tuli mukavia tuloksia ja näyttelyistäkin erinomaisia ja luokkavoittoja sekä VARA-SERT. Nyt jäämme talvilomalle ja Vilma suuntaa tästä terveystutkimuksiin tuotapikaa...

Jaalan syysnäyttely 15.11.2008

Suurta eksotiikkaa Suomen marraskuuhun KOIRANÄYTTELY ULKONA! Viikolla, kun katsoin säätiedotusta, niin ajatelin, että "Aivan mahtavaa...vettä tulee vaakatasossa ja tuulee!" Toisin kuitenkin kävi. Pyyhkijänsulat autossa vipattaen suuntasin koirien kanssa kohti Jaalan Herttareetiä. Mutta kun pääsin paikalle, sade kyllä loppui, mutta näyttelypaikka oli aikamoinen kuralammikko. Kehät olivat kuitenkin kuivalla maalla ja sääkin pysyi poutaisena koko sen ajan kun minä istuin kehän laidalla.

Näyttelymenestystä ei nyt tullut:(

Vilma
KÄY-EH, KÄK1 tuomari Leni Finne
"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto, hieman kevyt kokonaisuus. Lähes oikealinjainen pää, silmät voisivat olla tummemmat. Hyvät korvat. Oikea ylälinja, litteä eturinta, melko pysty olkavarsi, hieman matala rintakehä. Hyvä takaosa. Tänään ei parhaassa karvassa. Erinomainen askelpituus, selkä saisi liikkeessä olla kiinteämpi."

Veera
VET-H tuomari Hannele Jokisilta
"11-vuotias, hieman kevyt narttu. Otsapenger voisi olla selvempi. Toivoisin voimakkaammat etukulmaukset ja selvemmän eturinnan. Hyvä luusto, riittävä runko, voimakkaat takakulmaukset. Tänään kovin lyhyessä karvassa. Kintereet tulisi olla voimakkaammat liikkeessä."

Veeran kanssa kävi vielä niin, että en edes ehtinyt ajoissa kehään, kun flattien arvostelu oli täsmälleen samaan aikaan kuin kultsujen. Pääsin kuitenkin laatuarvosteluun, mutta mitäpä minä silläkään teen...vanha mikä vanha ja kintereet eivät voimakkaammaksi enää tule, kun nivelrikko jäytää. Taitaa olla niin, että Veera ei enää näyttelyihin mukaan lähde (paitsi jos on sama tuomari...). Kahden eri rotuisen koiran handlaaminen on haastavaa, kun pitää koko ajan kytätä kahta kehää ja viime aikoina on vielä käynyt niin, että Vilman ja Veeran luokat ovat samaan aikaan.

Tampereen ryhmis vielä ja sitten on tämän vuoden näyttelyt ohi...

Lahden ryhmänäyttely 1.11.2008

Vilma
tuomari Satu Ylä-Mononen
KÄY-ERI, KÄK1, PN4

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä purenta, hyvä kuono- ja kallo-osa. Hieman pyöreät silmät. Kaunis kaula ja ylälinja. Vahva luusto, riittävä eturinta. Hyvä runko. Niukasti kulmautuneet eturaajat, hyvin takana. Hyvä häntä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hieman leveästi edestä. Ohuessa turkissa."

Aika hyväarvostelu:) Ai "hieman" leveästi edestä? Oikeastaan Vilma liikkuu TODELLA leveästi edestä...moottoritielle juuri ja juuri mahtuu:) Turkista...parempaakaan ei ole koskaan ollut. Mutta eikös rotu olekin SILEÄkarvainen noutaja?!?!

Veera
tuomari Eeva Resko
VET-H

"Erittäin hyvän tyyppinen, kaunispäinen veteraani. Erinomainen ylälinja. Suora, hieman lyhyt olkavarsi. Erinomainen luusto. Erittäin hyvin kulmautunut takaa, mutta iän mukana lihakset ovat kuivuneet. Liikkuu sivulta & edestä hyvin. Takaliikkeet pitäisi olla paremmat. Turkki ei tänään näyttelykunnossa."

No eipä voi kovasti olla surulinen Veerankaan arvostelusta, vaikka tulos oli huono. Todellakin takaliikkeet pitäisi olla paremmat, mutta kun ei niillä nivelrikkoisilla takakintereillä paremminkaan pääse:) Karvanvaihto osuu aina loppu vuoteen ja siihen nähden, että koira oli 3 kk sitten kuoleman sairas, ei voi muuta kuin olla onnellinen, että saadaan tuollainen arvostelu!

Ryytirannakoirien kotisivut

Olen sulkenut kotisivuni, koska niiden päivittäminen on rasittavaa ja aikaa vievää puuhaa! Kirjoittelen tänne blogiini kuulumiset ja uutiset:)

Vilman loppukesän koetulokset

No niin kyllä on kiiretä pitänyt, että en ole ehtinyt mitään tännekään kirjoitella. Muutimme kaupunkiin lokakuun alussa ja koko tämän kolme viikkoa, mitä kotona ollaan oltu, olen tehnyt remonttia. Nyt alkaa olla valmista ja ehtii sitten paneutua muihinkin asioihin.

Kävin Vilma kanssa Salossa NOME-B kokeissa 21.9. ja tulokseksi saimme ALO1! Yleisvaikutelmaan tuomari Ossi Kähärä lausui seuraavaa: "Riistaintoinen, hyvin ohjaajansa hallinnassa oleva koira. Hyvä haku ja tehokas muissakin tehtävissä."

27.9. Kaakon noutajakoirayhdistyksellä oli omat WT-kokeet Taipalsaarella. Kuusi päivää edellisestä yllösestä Vilma kuittasi tililleen myös tässä lajissa tuloksen NOWT ALO1 (pisteet 15+15+14+19 ja finaali 15 = 78 p.). Tuomareina olivat Pekka Uusimäki ja Mika Lappalainen.

19.10. olikin sitten kauden viimeiset kokeet Hauholla. Ensimmäinen rasti (ohjattu haku) meni nollille eli tällä kerralla ei saatu tulosta:( Muilta rasteilta saimme kuitenkin varsin mukavat pisteet (markkeeraus ojaan 12, ohjaus 20 ja markkeeraus + ohjaus 16), joten kokonaispistemääräksi tuli 48 p.

Loppuvuodeksi olen suunnitellut vielä kolme näyttelyä (Lahti 1.11., Jaala 15.11. ja Tampere 6.12.). Sitten odottelemme juoksuja ja sen jälkeen onkin aika suunnata Vilman kanssa terveystutkimuksiin...

Flattimestaruus 2008

Raskas, mutta hauska reissu Ahvenanmaalle on ohi. Reissu onnistui, toisin kuin Vilman ja minun koe suoritus. Starttasimme siis alokasluokasa eli Flattikisällissä.
Koe alkoi niin, että tuomarin kättelyn jälkeen koira kytkettiin irti ja lyhyt seuraaminen riistojen ohi (tässä muutama koira epäonnistui, mutta onneksi Vilma oli kuuliainen ja seurasi ihan oikein minua). Sitten alkoi varsinaiset tehtävät. Ensin lokilla ykkösmarkkeeraus KUUSIMETSÄÄN! Vilma ei pudotusta nähnyt, mutta kuuli ja haki linnun hyvin, mutta pudotti noin 3 m päähän minusta.
Sitten ohjaukseen. Noin 50 m ohjaus rannansuuntaisesti. Hyvin meni, Vilma eteni ihan suoraan linnulle yhdellä käskyllä ja lintu ylös, mutta pudotus noin 2 m päähän.
Koe jatkuu pitkä yli 100 m vesimarkkeeraus sorsalla lahden toiselle puolelle. Vilma epäonnistui täysin. Juoksi rannassa ja lopulta unohti pudotuksen. Siis täydellinen epäonnistuminen, mutta epäilin jo heti ensimmäisen koiran jälkeen, ettei Vilma ui vielä niin kauas.
Viimeisenä tehtävänä oli haku. Vilmalle tyypilliseen tapaan haku oli nopea ja vauhdikas, mutta kaikki linnut tippuivat 3-5 m päähän ja kun tästä ruotsalainentuomari ei pitänyt, niin kuittasimme ensimmäisen nolla tuloksen :(

Veeran vointi kohenee

Pian on kulunut 3 viikkoa siitä, kuin Veeran vointi romahti, mutta nyt alkaa pikku hiljaa näyttämään jo paremmalta. Veera on noin päällisin puolin ennallaan, paino on vielä hieman alhaisempi, mutta luulen, että lihasmassaa on jonkin verran päässyt katoamaan. Veera jaksaa jo liikkua pihalla, mutta varsinaisia lenkkejä ei vielä tehdä, koska Veera väsyy nopeasti ja hengästyy todella helposti. Paha anemia korjaantuu pikku hiljaa ja nyt ikenetkin alkaa näyttää jo vaaleanpunaiselta (olivat viti valkoiset!).
Borrelioosia tässä epäillään, muutakaan kun ei ole löytynyt. 30 vrk antibiootti kuuri on nyt menossa.
Huh kyllä alkaa itselläkin mieli nousta, mutta kyllä todella ehdin jo pelätä pahinta.
Vilman kanssa käytiin sitten Antskogissa kokeissa ja taas oltiin numero 6 ja tulos tietysti ALO3. Kolmesta markkeerauksesta yksi epäonnistui (n. 100 m vesimarkkeerauksessa Vilmalta loppui kantti ja lintu jäi noutamatta). Muuten meni alka hyvin, paitsi taas se sama syy, että riistat jää turhan kauas. Tuli kuitenkin fasaani ja sorsa käteen:)

Veera sairastui vakavasti

Viime viikko oli taas yksi niistä viikoista, joita ei toivoisi kenenkään elävän. Perjantaina Veeran vointi alkoi muuttua; aamulla se söi tuputtamalla ja illalla ei enää ollenkaan. Kävimme kuitenkin vielä lenkillä, mutta kovasti oli mummeli väsynyt lenkin jälkeen. Lauantaina koira ei sitten noussut ollenkaan jaloilleen, pissalla käytiin niin, että minä nostin seisomaan ja sitten vaapuvin askelin pihalle ja äkkiä takasin sisälle. Sunnuntaina vointi oli edeellen heikompi ja maanantai aamuna Veeralta meni jalat totaalisesti alta.
Onneksi pääsimme jo puolen päivän jälkeen lääkärille ja kun talutin Veeraa vastaanotolle, ajattelin, että tämä koira ei täältä hengissä palaa. Kuumetta 40,5 ja verihiutaleet verikokeissa alhaiset. Saatiin kipulääkettä ja antibiootti kuuri. Juotin Veeraa ruiskulla ja syömistä se otti silloin tällöin keksin pari, ei muuta.
40 asteen kuume jatkui torstaihin asti, jolloin lämpö oli 39 perjantaina oli uusi lääkäri aika ja se oli myös ensimmäinen kuumeeton päivä.
Nyt alkaa näyttää jo paremmalta, mutta verikokeissa on edelleen häikkää. Hematokriitti ja trombosyytit ovat poikkeavan alhaiset, joten pelko Veera menettämisestä ei vielä ole todellakaan ohi...
Vasta kaksi vuotta sitten ole menettänyt koiran, joten nyt tuntuu, että tämä tulee aivan liian nopeasti ;(

Ottaa päähän kun ei mahdu kokeisiin!

Jo kolmas kerta tänä kesänä kun ei pääsen kokeisiin, joihin olen ilmoittautunut! Lienee siis minulla perin huono arpaonni tai sitten kaikki muut kuuluvat kaikkiin yhdistyksiin ollen etusijalla. Olin siis menossa Padasjoelle NOME-B kokeisiin, mutta ei pääse (vasta 12. varasija...aika ankeaa...). Toisaalta olen tehnyt keikkaa Helsinkiin tässä viimeiset 5 viikkoa, joten harjoittelukin on ollut aika vähäistä ja palutukset Vilmalla on todennäköisesti yhtä huonoja kuin ennenkin ja kaiken kukkuraksi nyt sille pukkaa päälle sellainen uhmaikä, että meillä alkaa olla ongelmia jo ihan perustottelevaisuudessa ja helpoissa tehtävissäkin. Eli ehkä on ihan hyvä, etten pääse julkiselle paikalle mokaamaan oikein kunnolla. Harjoitellaan kotona ja toivotaan sen tuottavan tulosta ja sitten Flattimestaruudessa räjäytetään potti :)
Näyttelyissä en ole käynyt, mutta juuri äsken ilmoitin molemmat tytöt Mikkelin ryhmänäyttelyyn ja sitten syksyllä käydään vielä parissa pikkunäyttelyssä ennenkuin alkaa talvitauko ja silloinhan Vilma menee terveystutkimuksiin ja jännityksellä odotellaan sitten millaisia tuloksia sieltä saadaan...
Olen todellakin viettänyt tiiviisti aikaa mökillä, mutta nyt olen vihdoin ja viimein päässyt koneen äärelle ja sain päivitettyä kotisivutkin sellaiseen kuntoon, että linkit toimivat (viimeeksi kävi pieni työtapaturma ja kaikki linkit katosivat...mihin kaikkeen nainen pystyykään tietokoneen kanssa?) Kuvia olen ottanut todella laiskasti, mutta täytyy yrittää valokuvata, että saan sitten uusia kuviakin sivuille kaiken kansan ihasteltavaksi:)
PS. Ensi viikolla pääsen sitten ihastelemaan Varpun pentuja ja tsekkaan tietysti myös emon tarkoin...Kirjoittelen sitten lisää...

Ensimmäiset NOME-B startit ovat suoritettu...

No niin, nyt on sitten startattu NOME-B kokeissakin. Kaksi starttia: ensimmäinen lauantaina 28.6. Valkealassa (tuomarina Pentti Åman) ja toinen Iittalassa 1.7. (tuomarina Jouni Vimpeli). Molemmista kokeista saatiin tulos, mutta huonoin mahdollinen ALO3. Lauantain koe alkoi täysin epäonnistuneella helpolla ykkösmarkkeerauksella. Sitten jatko menikin paremmin, mutta kaikki varikset putosivat ja siitä tämä heikko tulos.
Tiistaina koe oli edellistä helpompi, mutta koska palautukset ovat KAMALIA (kaikki riistat Vilma jättää 5 m minun eteen) niin tulos heikkeni. Täytyy kuitenkin olla ihan iloinen siitä, että saa tuloksen ja koira toimii muuten huippu hyvin. Palautuksia tässä on nyt sitten harjoiteltu oikein urakalla, että tulokset paranisivat...
Mitä muuta kesää kuuluu? Olen ottanut pikayhteyden Weljesten kennelin sivuille, koska siellä on 3.7. syntynyt pieniä kultaisia pentuja ja niiden kehitystä tässä seuraan ja olen menossa niitä katsomaankin (kunhan vähän kasvavat). Ei tässä ole tarkoitus pentua ottaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Kesäloma alkaa...

Jahas, onkin aikaa jo jonkin verran vierähtänyt siitä kun viimeksi ehdin tänne kirjoittaa. Mitä tässä on puuhattu? No kotisivut on nyt valmiina uutena ja uljaana (löytyvät osoitteesta www.elisanet.fi/ryytirannan.koirat. Kesällä tulee valitettavasti päivityksiä todella harvoin kun mökillä ei ole konetta ja yhteyksiä ja kotona käyn vain satunnaisesti.
Kävimme koirien kanssa Haminan KV -näyttelyssä ja sielä molemmille koirille TAAS EH. Veera oli luokkansa ainut ja voitti tietysti kun ei ollut vastusta. Vilman luokassa oli kolme koiraa ja ensimmäinen kertä käyttöluokassa KÄY-EH ja KÄK2. Huonomminkin olisi voinut mennä (tosin paremminkin...).
Treenejä pidän mökillä ollessa päivittäin, välillä maastossa ja kun aika on tiukalla niin omassa pihassa ohjauksia ja omasta rannasta vesityöskentelyä (mikä sekin on aika haastavaa kun on niin hyvä ranta treenimielessä!)
Suurin hankaluus on se, että Vilma ei tuo riistoja käteen (ottaa ja kantaa, muttei osaa antaa).
Aatun kanssa kesä on työläs kun hyönteiset kiusaa ja ihottuma pukkaa päälle. No eipä ole tekemisen puutetta kun hoitaa hevosta ja treenaa koiria.
Kokeisiinkin oli tarkoitus mennä, mutta vaikka ilmoittautuu kuinka varhain niin ei MAHDU kokeisiin (eipä ole ennen osunut kohdalle). No treenist jatkuu ja aika näyttää pääseekö strattaamaan kesän aikana vai ei...miten arpa onni jatkossa suosii.

Ryytirannankoirien uudet kotisivut ovat teon alla...

Olen tässä viime viikkoina puuhaillut koirille uusia kotisivuja ja siksi vanhat sivut on suljettu...
Mitä muuta olen puuhannut? Kävin tietty 19.4. Vilman kanssa näyttelyssä ja taas tuloksena EH! Mutta pohja noteeraust tulisitten 26.4. Lahden KV -näyttelystä H :(. Silloin kyllä otti todella rankasti päähän ja ajattelin, että nyt loppuu näyttelyissä ramppaaminen ihan kokonaan.
Viime viikonloppuna sitten taas uusi yritys, mutta nyt hieman pienemmissä ympyröissä Valkealan RN ja tuloksena Vilmalle ERI ja VARA-SERT! Ja Veerakin valittiin VSP veteraaniksi! Olipa iloa kerrakseen.
Elämäni ensimmäiset WT -kokeet olivat 20.4 ja kaikkien pikku mokien jälkeen Vilmalle tulos ALO2. Ei voinut kuin olla todella tyytyväinen.
NOME koulutus jatkuu edelleen kerran viikossa ja nyt 10.5. oli tarkoitus lähteä WT -kokeisiin, mutta Vilmalla alkoi juoksut ja kokeet tyssäsi siihen, samoin NOME kurssi koiran kanssa. Oppii siellä kuitenkin myös vain seuraamalla muita ja kuuntelemalla kouluttajaa.
Uudet kotisivut avataan näillä näkymin sitten ensi viikon perjantaina...Tervetuloa sitten katsomaan, mitä olen saanut aikaan.

NOME -kurssi ja omat treenit

Oleme olleet Vilman kanssa nyt kahdesti NOME -kurssilla ja ihan hyvin meillä on tehtävät sujuneet. Olemme harjoittelleet markkeerauksia ja eteen lähetystä.

Ensimäisellä kerralla jakauduimme kolme koiran ryhmiin ja menimme rinteeseen, jonka alapuolelle tuli sitten markkeeraukset. Koirat olivat irti ja jokaisen täytyi odottaa rauhassa hakuvuoroaan. Vilmalla oli aluksi hieman vaikeuksia pysyä paikallaan, eihän tämä koira karkaa hakemaan damia, mutta saattaa nytkähtää 50 cm eteenpäin, kun toinen koira lähtee noutoon 1 m päästä. Sitten tehtiin linjalle lähetys samaan paikkaan, johon markkeeraus oli tullut. Treenit jatkuivat niin, että kouluttajan ja koiran kanssa vietiin 3 damia kasaan ja sitten lähdettiin koiran kanssa kasalta pois. Ensin käveltiin n. 20 m ja lähetys "eteen", sitten taas n. 20 m ja eteen ja viimeiselle damille sai itse määrittää matka. Kävelin Vilman kanssa polkujen risteyksen yli ja lähetin siitä. Palautus tuli hyvin, eikä polun ylittäminenkään tuonut ongelmia.

Toisella harjoituskerralla hajoittelimme taas ensi markkeerausta. Jokaiselle koiralle tuli 3 heittoa ja damien välillä piti kasvattaa etäisyyttä. Hyvin Vilma markkeeraa ja palautuksetkin alkavat sujua paremmin (toisin ei ne nyt ihan viimoisen päälle hiottuja ole, mutta käteenhän ne damit tulevat ja se on pääasia). Sitten tehtiin taas linjalle lähetys samaan paikkaan, johon markkeeraukset olivat tulleet. Linjalle lähetystä sai kokeilla kaatuneen puunrungon yli, mutta minä en uskaltanut vielä kokeilla sitä (vaikka viikonloppuna olinkin tehnyt samaa harjoitusta 3 ojan yli pellolla). Lopuksi tehtiin koirille kaksoismarkkeeraus, joita ensimmäinen heitto tuli tuttuun paikkaan. Lähetin Vilman ensin uuteen paikkaan ja sitten olikin helppo tehtävä lähettää Vilma hakemaan sitä ensimmäistä pudotusta tuosta tutusta paikasta, josta se oli jo hakenut aikaisempien harjoitusten pudotukset. Kun treenit olivat ohi oli ihan pakko kokeilla Vilman kanssa, että meneekö se puunrungon yli "eteen" -käskyllä ja menihän se:D

Täytyy kyllä sanoa, että ei minun tarvitse yhtään hävetä tätä minun pikku koiraani. Vilma tekee tehtävät ihan mukavasti. Ei se mikään tähtioppilas ole, mutta eipä tuo herttainen pikkukoira siellä myöskään mitään hölmöä tee. Kaiken lisäksi tein odotusaikana omia harjoituksia: kolmoismarkkeeraus (n. 50 matkalla) meni ok ja lyhyitä (10 m eteen "seis" ja sitten käsimerkin mukaan oikealle tai vasemmalle 10 m) sivulle lähetyksiä ja nekin sujuivat mallikkaasti.

Huomenna matkaankin sitten Loviisaan ryhmänäyttely hakemaan taas jälleen kerran yhden EHn:(. Siitä jatkamme matkaa sitten Helsinkiin ja sunnutaina onkin sitten Espoossa edessä elämäni ensimmäiset WT-kokeet. Ihan avoimin mielin matkaan vaan, kun en ole ikinä edes käynyt katsomassa moisia sempaloita. Kirjoittelen sitten taas, miten sujuivat...

Pirkan Damit 6.4.

No niin nyt on sitten koekausi korkattu ja tulos ei nyt ollut mikään huippu, mutta kyllä ihan ilon pilkahduksiakin oli. Ensimmäisenä tehtävänä oli haku (nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt aloittaa linjalle lähetyksestä ja markkeerauksesta). Vilma lähti reippaasti ruutuun, mutta jostain syystä haku ei oikein sujunut. Koira haki ja haki ja hakualuekin oli varsin laaja, mutta jos yhden damin löytäminen kestää 1½ minuuttia, niin 3 minuutissa ei sitten ehdi hakea kuin kaksi damia...Eli ensimmäinen tehtävä meni alle odotusten. Hakuhan on ollut Vilmalle perinteisesti se kaikkein paras työskentelymuoto. Toisaalta saattaahan se olla niin, että kun talvella ei hakua tule juuri harjoiteltua niin oli vähän alkukankeutta?

Seuraaviin tehtäviin ei sitten enää ollutkaan mitään odotuksia. Odottelin vuoroani kaikessa rauhassa ja sitten kun vuoro tuli niin Vilmallakin alkoi kierrokset lisääntyä. Ensin oli linjalle lähetys. Laukauksen kuultua Vilma hyppäsi 1 m eteenpäin, kunnes tajusi, että "Hei, eihän minua oltu vielä edes lähetetty minnekään suuntaan!" Pisteethän siitä vähän putosi, mutta ei haittaa, kun koira oli kuitenkin hallinnassa, eikä lähtenyt kaahottamaan ympäri metsää. Otin Vilman takasin sivulle ja siitä vaan "eteen!". Damit tulivat mallikkaasti KÄTEEN! Ja sitten seuraavaa tehtävää kohti.

Viimeinen tehtävä oli kaksoismarkkeeraus lyhyelä etäisyydellä. Vilma haki ensin viimeisen pudotuksen ja sitten muisti vielä hyvin ensimmäisenkin. Ja taas palautukset KÄTEEN. Täytyy sanoa, että olin enemmän kuin onnellinen näiden tehtävien jälkeen ja hausta tullut suuri pettymys vaihtui iloksi. Erityisen onnellinen olen siitä, että Vilma palauttaa damit kokeissa paremmin kuin kotona harjoituksissa. Siis pudottelu ei ole ongelma vaan päinvastoin; Vilma juoksee ohi ja kääntää takapuolen, että "Etpäs saakkaan tätä!" Eilen ei tuota ikävää tapaa ollut ollenkaan ja siitäkös mamma innostui:)

Tänään kenttäkoulutuksessa jatkettiin siihen mihin eilen jäätiin ja täytyy sanoa, että malttia pikku-Vilmalla on: pysyy paikallaan kun heitetään markkeerauksia ja jos toinen koira lähtee 2 m päästä viereltä. Yhtään vinkumista ei kuulu, vaan tyttö odottaa rauhassa vuoroaan ja tehtävätkin Vilma suoritti tänään harjoituksissa, sanoisinko, erittäin hyvin. Nyt vaan harjoitellaan ja parin viikon päästä lähdetään kokeilemaan elämäni ensimmäisiä WT -kokeita (juoksuaikaa odottavan kanssa voi tosin käydä niin, että ei päästä matkaan, mutta sillehän ei sitten voi yhtään mitään).

NOME kurssille ilmoittautuminen

Pohjois-Kymenlaakson alueyhdistyksellä oli tänään NOME kerhoilta. Ilmoitin Vilman NOME kurssille, jonne otetaan 10 koiraa, joilla ei ole vielä tulosta NOME-B tai WT ALO luokasta. Innokkaita oli enemmän ja joukkoon ilmoitautui 12 koiraa. Kurssin vetäjät kuitenkin päättivät, että kaikki pääsee mukaan, mutta ALO1 tuloksen saaneet koirien omistajat tulevat mukaan kuunteluoppilaina, jos kaikki ovat paikalla.

No treenit alkavat sitten ensi viikolla 9.4. ja siitä se koe kausi sitten pikku hiljaa alkaa...

Olen harjoitellut Vilman kanssa todella paljon eteen lähetyksiä talven aikana...eihän talvella oikein muuta kunnolla pysty treenaamaan kun damit hukkuu hankeen ja tietysti yksi markkeerauksien tekeminen on aika tylsää, mutta on niitäkin tullut heiteltyä. Nyt kun illat valostuvat on mukavaa kun ehtii treeneihin paremmin.