NOME -kurssi ja omat treenit

Oleme olleet Vilman kanssa nyt kahdesti NOME -kurssilla ja ihan hyvin meillä on tehtävät sujuneet. Olemme harjoittelleet markkeerauksia ja eteen lähetystä.

Ensimäisellä kerralla jakauduimme kolme koiran ryhmiin ja menimme rinteeseen, jonka alapuolelle tuli sitten markkeeraukset. Koirat olivat irti ja jokaisen täytyi odottaa rauhassa hakuvuoroaan. Vilmalla oli aluksi hieman vaikeuksia pysyä paikallaan, eihän tämä koira karkaa hakemaan damia, mutta saattaa nytkähtää 50 cm eteenpäin, kun toinen koira lähtee noutoon 1 m päästä. Sitten tehtiin linjalle lähetys samaan paikkaan, johon markkeeraus oli tullut. Treenit jatkuivat niin, että kouluttajan ja koiran kanssa vietiin 3 damia kasaan ja sitten lähdettiin koiran kanssa kasalta pois. Ensin käveltiin n. 20 m ja lähetys "eteen", sitten taas n. 20 m ja eteen ja viimeiselle damille sai itse määrittää matka. Kävelin Vilman kanssa polkujen risteyksen yli ja lähetin siitä. Palautus tuli hyvin, eikä polun ylittäminenkään tuonut ongelmia.

Toisella harjoituskerralla hajoittelimme taas ensi markkeerausta. Jokaiselle koiralle tuli 3 heittoa ja damien välillä piti kasvattaa etäisyyttä. Hyvin Vilma markkeeraa ja palautuksetkin alkavat sujua paremmin (toisin ei ne nyt ihan viimoisen päälle hiottuja ole, mutta käteenhän ne damit tulevat ja se on pääasia). Sitten tehtiin taas linjalle lähetys samaan paikkaan, johon markkeeraukset olivat tulleet. Linjalle lähetystä sai kokeilla kaatuneen puunrungon yli, mutta minä en uskaltanut vielä kokeilla sitä (vaikka viikonloppuna olinkin tehnyt samaa harjoitusta 3 ojan yli pellolla). Lopuksi tehtiin koirille kaksoismarkkeeraus, joita ensimmäinen heitto tuli tuttuun paikkaan. Lähetin Vilman ensin uuteen paikkaan ja sitten olikin helppo tehtävä lähettää Vilma hakemaan sitä ensimmäistä pudotusta tuosta tutusta paikasta, josta se oli jo hakenut aikaisempien harjoitusten pudotukset. Kun treenit olivat ohi oli ihan pakko kokeilla Vilman kanssa, että meneekö se puunrungon yli "eteen" -käskyllä ja menihän se:D

Täytyy kyllä sanoa, että ei minun tarvitse yhtään hävetä tätä minun pikku koiraani. Vilma tekee tehtävät ihan mukavasti. Ei se mikään tähtioppilas ole, mutta eipä tuo herttainen pikkukoira siellä myöskään mitään hölmöä tee. Kaiken lisäksi tein odotusaikana omia harjoituksia: kolmoismarkkeeraus (n. 50 matkalla) meni ok ja lyhyitä (10 m eteen "seis" ja sitten käsimerkin mukaan oikealle tai vasemmalle 10 m) sivulle lähetyksiä ja nekin sujuivat mallikkaasti.

Huomenna matkaankin sitten Loviisaan ryhmänäyttely hakemaan taas jälleen kerran yhden EHn:(. Siitä jatkamme matkaa sitten Helsinkiin ja sunnutaina onkin sitten Espoossa edessä elämäni ensimmäiset WT-kokeet. Ihan avoimin mielin matkaan vaan, kun en ole ikinä edes käynyt katsomassa moisia sempaloita. Kirjoittelen sitten taas, miten sujuivat...

Pirkan Damit 6.4.

No niin nyt on sitten koekausi korkattu ja tulos ei nyt ollut mikään huippu, mutta kyllä ihan ilon pilkahduksiakin oli. Ensimmäisenä tehtävänä oli haku (nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt aloittaa linjalle lähetyksestä ja markkeerauksesta). Vilma lähti reippaasti ruutuun, mutta jostain syystä haku ei oikein sujunut. Koira haki ja haki ja hakualuekin oli varsin laaja, mutta jos yhden damin löytäminen kestää 1½ minuuttia, niin 3 minuutissa ei sitten ehdi hakea kuin kaksi damia...Eli ensimmäinen tehtävä meni alle odotusten. Hakuhan on ollut Vilmalle perinteisesti se kaikkein paras työskentelymuoto. Toisaalta saattaahan se olla niin, että kun talvella ei hakua tule juuri harjoiteltua niin oli vähän alkukankeutta?

Seuraaviin tehtäviin ei sitten enää ollutkaan mitään odotuksia. Odottelin vuoroani kaikessa rauhassa ja sitten kun vuoro tuli niin Vilmallakin alkoi kierrokset lisääntyä. Ensin oli linjalle lähetys. Laukauksen kuultua Vilma hyppäsi 1 m eteenpäin, kunnes tajusi, että "Hei, eihän minua oltu vielä edes lähetetty minnekään suuntaan!" Pisteethän siitä vähän putosi, mutta ei haittaa, kun koira oli kuitenkin hallinnassa, eikä lähtenyt kaahottamaan ympäri metsää. Otin Vilman takasin sivulle ja siitä vaan "eteen!". Damit tulivat mallikkaasti KÄTEEN! Ja sitten seuraavaa tehtävää kohti.

Viimeinen tehtävä oli kaksoismarkkeeraus lyhyelä etäisyydellä. Vilma haki ensin viimeisen pudotuksen ja sitten muisti vielä hyvin ensimmäisenkin. Ja taas palautukset KÄTEEN. Täytyy sanoa, että olin enemmän kuin onnellinen näiden tehtävien jälkeen ja hausta tullut suuri pettymys vaihtui iloksi. Erityisen onnellinen olen siitä, että Vilma palauttaa damit kokeissa paremmin kuin kotona harjoituksissa. Siis pudottelu ei ole ongelma vaan päinvastoin; Vilma juoksee ohi ja kääntää takapuolen, että "Etpäs saakkaan tätä!" Eilen ei tuota ikävää tapaa ollut ollenkaan ja siitäkös mamma innostui:)

Tänään kenttäkoulutuksessa jatkettiin siihen mihin eilen jäätiin ja täytyy sanoa, että malttia pikku-Vilmalla on: pysyy paikallaan kun heitetään markkeerauksia ja jos toinen koira lähtee 2 m päästä viereltä. Yhtään vinkumista ei kuulu, vaan tyttö odottaa rauhassa vuoroaan ja tehtävätkin Vilma suoritti tänään harjoituksissa, sanoisinko, erittäin hyvin. Nyt vaan harjoitellaan ja parin viikon päästä lähdetään kokeilemaan elämäni ensimmäisiä WT -kokeita (juoksuaikaa odottavan kanssa voi tosin käydä niin, että ei päästä matkaan, mutta sillehän ei sitten voi yhtään mitään).