Pirkan Damit 6.4.

No niin nyt on sitten koekausi korkattu ja tulos ei nyt ollut mikään huippu, mutta kyllä ihan ilon pilkahduksiakin oli. Ensimmäisenä tehtävänä oli haku (nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt aloittaa linjalle lähetyksestä ja markkeerauksesta). Vilma lähti reippaasti ruutuun, mutta jostain syystä haku ei oikein sujunut. Koira haki ja haki ja hakualuekin oli varsin laaja, mutta jos yhden damin löytäminen kestää 1½ minuuttia, niin 3 minuutissa ei sitten ehdi hakea kuin kaksi damia...Eli ensimmäinen tehtävä meni alle odotusten. Hakuhan on ollut Vilmalle perinteisesti se kaikkein paras työskentelymuoto. Toisaalta saattaahan se olla niin, että kun talvella ei hakua tule juuri harjoiteltua niin oli vähän alkukankeutta?

Seuraaviin tehtäviin ei sitten enää ollutkaan mitään odotuksia. Odottelin vuoroani kaikessa rauhassa ja sitten kun vuoro tuli niin Vilmallakin alkoi kierrokset lisääntyä. Ensin oli linjalle lähetys. Laukauksen kuultua Vilma hyppäsi 1 m eteenpäin, kunnes tajusi, että "Hei, eihän minua oltu vielä edes lähetetty minnekään suuntaan!" Pisteethän siitä vähän putosi, mutta ei haittaa, kun koira oli kuitenkin hallinnassa, eikä lähtenyt kaahottamaan ympäri metsää. Otin Vilman takasin sivulle ja siitä vaan "eteen!". Damit tulivat mallikkaasti KÄTEEN! Ja sitten seuraavaa tehtävää kohti.

Viimeinen tehtävä oli kaksoismarkkeeraus lyhyelä etäisyydellä. Vilma haki ensin viimeisen pudotuksen ja sitten muisti vielä hyvin ensimmäisenkin. Ja taas palautukset KÄTEEN. Täytyy sanoa, että olin enemmän kuin onnellinen näiden tehtävien jälkeen ja hausta tullut suuri pettymys vaihtui iloksi. Erityisen onnellinen olen siitä, että Vilma palauttaa damit kokeissa paremmin kuin kotona harjoituksissa. Siis pudottelu ei ole ongelma vaan päinvastoin; Vilma juoksee ohi ja kääntää takapuolen, että "Etpäs saakkaan tätä!" Eilen ei tuota ikävää tapaa ollut ollenkaan ja siitäkös mamma innostui:)

Tänään kenttäkoulutuksessa jatkettiin siihen mihin eilen jäätiin ja täytyy sanoa, että malttia pikku-Vilmalla on: pysyy paikallaan kun heitetään markkeerauksia ja jos toinen koira lähtee 2 m päästä viereltä. Yhtään vinkumista ei kuulu, vaan tyttö odottaa rauhassa vuoroaan ja tehtävätkin Vilma suoritti tänään harjoituksissa, sanoisinko, erittäin hyvin. Nyt vaan harjoitellaan ja parin viikon päästä lähdetään kokeilemaan elämäni ensimmäisiä WT -kokeita (juoksuaikaa odottavan kanssa voi tosin käydä niin, että ei päästä matkaan, mutta sillehän ei sitten voi yhtään mitään).