Viime viikko oli taas yksi niistä viikoista, joita ei toivoisi kenenkään elävän. Perjantaina Veeran vointi alkoi muuttua; aamulla se söi tuputtamalla ja illalla ei enää ollenkaan. Kävimme kuitenkin vielä lenkillä, mutta kovasti oli mummeli väsynyt lenkin jälkeen. Lauantaina koira ei sitten noussut ollenkaan jaloilleen, pissalla käytiin niin, että minä nostin seisomaan ja sitten vaapuvin askelin pihalle ja äkkiä takasin sisälle. Sunnuntaina vointi oli edeellen heikompi ja maanantai aamuna Veeralta meni jalat totaalisesti alta.
Onneksi pääsimme jo puolen päivän jälkeen lääkärille ja kun talutin Veeraa vastaanotolle, ajattelin, että tämä koira ei täältä hengissä palaa. Kuumetta 40,5 ja verihiutaleet verikokeissa alhaiset. Saatiin kipulääkettä ja antibiootti kuuri. Juotin Veeraa ruiskulla ja syömistä se otti silloin tällöin keksin pari, ei muuta.
40 asteen kuume jatkui torstaihin asti, jolloin lämpö oli 39 perjantaina oli uusi lääkäri aika ja se oli myös ensimmäinen kuumeeton päivä.
Nyt alkaa näyttää jo paremmalta, mutta verikokeissa on edelleen häikkää. Hematokriitti ja trombosyytit ovat poikkeavan alhaiset, joten pelko Veera menettämisestä ei vielä ole todellakaan ohi...
Vasta kaksi vuotta sitten ole menettänyt koiran, joten nyt tuntuu, että tämä tulee aivan liian nopeasti ;(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti