Ottaa päähän kun ei mahdu kokeisiin!

Jo kolmas kerta tänä kesänä kun ei pääsen kokeisiin, joihin olen ilmoittautunut! Lienee siis minulla perin huono arpaonni tai sitten kaikki muut kuuluvat kaikkiin yhdistyksiin ollen etusijalla. Olin siis menossa Padasjoelle NOME-B kokeisiin, mutta ei pääse (vasta 12. varasija...aika ankeaa...). Toisaalta olen tehnyt keikkaa Helsinkiin tässä viimeiset 5 viikkoa, joten harjoittelukin on ollut aika vähäistä ja palutukset Vilmalla on todennäköisesti yhtä huonoja kuin ennenkin ja kaiken kukkuraksi nyt sille pukkaa päälle sellainen uhmaikä, että meillä alkaa olla ongelmia jo ihan perustottelevaisuudessa ja helpoissa tehtävissäkin. Eli ehkä on ihan hyvä, etten pääse julkiselle paikalle mokaamaan oikein kunnolla. Harjoitellaan kotona ja toivotaan sen tuottavan tulosta ja sitten Flattimestaruudessa räjäytetään potti :)
Näyttelyissä en ole käynyt, mutta juuri äsken ilmoitin molemmat tytöt Mikkelin ryhmänäyttelyyn ja sitten syksyllä käydään vielä parissa pikkunäyttelyssä ennenkuin alkaa talvitauko ja silloinhan Vilma menee terveystutkimuksiin ja jännityksellä odotellaan sitten millaisia tuloksia sieltä saadaan...
Olen todellakin viettänyt tiiviisti aikaa mökillä, mutta nyt olen vihdoin ja viimein päässyt koneen äärelle ja sain päivitettyä kotisivutkin sellaiseen kuntoon, että linkit toimivat (viimeeksi kävi pieni työtapaturma ja kaikki linkit katosivat...mihin kaikkeen nainen pystyykään tietokoneen kanssa?) Kuvia olen ottanut todella laiskasti, mutta täytyy yrittää valokuvata, että saan sitten uusia kuviakin sivuille kaiken kansan ihasteltavaksi:)
PS. Ensi viikolla pääsen sitten ihastelemaan Varpun pentuja ja tsekkaan tietysti myös emon tarkoin...Kirjoittelen sitten lisää...

Ensimmäiset NOME-B startit ovat suoritettu...

No niin, nyt on sitten startattu NOME-B kokeissakin. Kaksi starttia: ensimmäinen lauantaina 28.6. Valkealassa (tuomarina Pentti Åman) ja toinen Iittalassa 1.7. (tuomarina Jouni Vimpeli). Molemmista kokeista saatiin tulos, mutta huonoin mahdollinen ALO3. Lauantain koe alkoi täysin epäonnistuneella helpolla ykkösmarkkeerauksella. Sitten jatko menikin paremmin, mutta kaikki varikset putosivat ja siitä tämä heikko tulos.
Tiistaina koe oli edellistä helpompi, mutta koska palautukset ovat KAMALIA (kaikki riistat Vilma jättää 5 m minun eteen) niin tulos heikkeni. Täytyy kuitenkin olla ihan iloinen siitä, että saa tuloksen ja koira toimii muuten huippu hyvin. Palautuksia tässä on nyt sitten harjoiteltu oikein urakalla, että tulokset paranisivat...
Mitä muuta kesää kuuluu? Olen ottanut pikayhteyden Weljesten kennelin sivuille, koska siellä on 3.7. syntynyt pieniä kultaisia pentuja ja niiden kehitystä tässä seuraan ja olen menossa niitä katsomaankin (kunhan vähän kasvavat). Ei tässä ole tarkoitus pentua ottaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Kesäloma alkaa...

Jahas, onkin aikaa jo jonkin verran vierähtänyt siitä kun viimeksi ehdin tänne kirjoittaa. Mitä tässä on puuhattu? No kotisivut on nyt valmiina uutena ja uljaana (löytyvät osoitteesta www.elisanet.fi/ryytirannan.koirat. Kesällä tulee valitettavasti päivityksiä todella harvoin kun mökillä ei ole konetta ja yhteyksiä ja kotona käyn vain satunnaisesti.
Kävimme koirien kanssa Haminan KV -näyttelyssä ja sielä molemmille koirille TAAS EH. Veera oli luokkansa ainut ja voitti tietysti kun ei ollut vastusta. Vilman luokassa oli kolme koiraa ja ensimmäinen kertä käyttöluokassa KÄY-EH ja KÄK2. Huonomminkin olisi voinut mennä (tosin paremminkin...).
Treenejä pidän mökillä ollessa päivittäin, välillä maastossa ja kun aika on tiukalla niin omassa pihassa ohjauksia ja omasta rannasta vesityöskentelyä (mikä sekin on aika haastavaa kun on niin hyvä ranta treenimielessä!)
Suurin hankaluus on se, että Vilma ei tuo riistoja käteen (ottaa ja kantaa, muttei osaa antaa).
Aatun kanssa kesä on työläs kun hyönteiset kiusaa ja ihottuma pukkaa päälle. No eipä ole tekemisen puutetta kun hoitaa hevosta ja treenaa koiria.
Kokeisiinkin oli tarkoitus mennä, mutta vaikka ilmoittautuu kuinka varhain niin ei MAHDU kokeisiin (eipä ole ennen osunut kohdalle). No treenist jatkuu ja aika näyttää pääseekö strattaamaan kesän aikana vai ei...miten arpa onni jatkossa suosii.

Ryytirannankoirien uudet kotisivut ovat teon alla...

Olen tässä viime viikkoina puuhaillut koirille uusia kotisivuja ja siksi vanhat sivut on suljettu...
Mitä muuta olen puuhannut? Kävin tietty 19.4. Vilman kanssa näyttelyssä ja taas tuloksena EH! Mutta pohja noteeraust tulisitten 26.4. Lahden KV -näyttelystä H :(. Silloin kyllä otti todella rankasti päähän ja ajattelin, että nyt loppuu näyttelyissä ramppaaminen ihan kokonaan.
Viime viikonloppuna sitten taas uusi yritys, mutta nyt hieman pienemmissä ympyröissä Valkealan RN ja tuloksena Vilmalle ERI ja VARA-SERT! Ja Veerakin valittiin VSP veteraaniksi! Olipa iloa kerrakseen.
Elämäni ensimmäiset WT -kokeet olivat 20.4 ja kaikkien pikku mokien jälkeen Vilmalle tulos ALO2. Ei voinut kuin olla todella tyytyväinen.
NOME koulutus jatkuu edelleen kerran viikossa ja nyt 10.5. oli tarkoitus lähteä WT -kokeisiin, mutta Vilmalla alkoi juoksut ja kokeet tyssäsi siihen, samoin NOME kurssi koiran kanssa. Oppii siellä kuitenkin myös vain seuraamalla muita ja kuuntelemalla kouluttajaa.
Uudet kotisivut avataan näillä näkymin sitten ensi viikon perjantaina...Tervetuloa sitten katsomaan, mitä olen saanut aikaan.

NOME -kurssi ja omat treenit

Oleme olleet Vilman kanssa nyt kahdesti NOME -kurssilla ja ihan hyvin meillä on tehtävät sujuneet. Olemme harjoittelleet markkeerauksia ja eteen lähetystä.

Ensimäisellä kerralla jakauduimme kolme koiran ryhmiin ja menimme rinteeseen, jonka alapuolelle tuli sitten markkeeraukset. Koirat olivat irti ja jokaisen täytyi odottaa rauhassa hakuvuoroaan. Vilmalla oli aluksi hieman vaikeuksia pysyä paikallaan, eihän tämä koira karkaa hakemaan damia, mutta saattaa nytkähtää 50 cm eteenpäin, kun toinen koira lähtee noutoon 1 m päästä. Sitten tehtiin linjalle lähetys samaan paikkaan, johon markkeeraus oli tullut. Treenit jatkuivat niin, että kouluttajan ja koiran kanssa vietiin 3 damia kasaan ja sitten lähdettiin koiran kanssa kasalta pois. Ensin käveltiin n. 20 m ja lähetys "eteen", sitten taas n. 20 m ja eteen ja viimeiselle damille sai itse määrittää matka. Kävelin Vilman kanssa polkujen risteyksen yli ja lähetin siitä. Palautus tuli hyvin, eikä polun ylittäminenkään tuonut ongelmia.

Toisella harjoituskerralla hajoittelimme taas ensi markkeerausta. Jokaiselle koiralle tuli 3 heittoa ja damien välillä piti kasvattaa etäisyyttä. Hyvin Vilma markkeeraa ja palautuksetkin alkavat sujua paremmin (toisin ei ne nyt ihan viimoisen päälle hiottuja ole, mutta käteenhän ne damit tulevat ja se on pääasia). Sitten tehtiin taas linjalle lähetys samaan paikkaan, johon markkeeraukset olivat tulleet. Linjalle lähetystä sai kokeilla kaatuneen puunrungon yli, mutta minä en uskaltanut vielä kokeilla sitä (vaikka viikonloppuna olinkin tehnyt samaa harjoitusta 3 ojan yli pellolla). Lopuksi tehtiin koirille kaksoismarkkeeraus, joita ensimmäinen heitto tuli tuttuun paikkaan. Lähetin Vilman ensin uuteen paikkaan ja sitten olikin helppo tehtävä lähettää Vilma hakemaan sitä ensimmäistä pudotusta tuosta tutusta paikasta, josta se oli jo hakenut aikaisempien harjoitusten pudotukset. Kun treenit olivat ohi oli ihan pakko kokeilla Vilman kanssa, että meneekö se puunrungon yli "eteen" -käskyllä ja menihän se:D

Täytyy kyllä sanoa, että ei minun tarvitse yhtään hävetä tätä minun pikku koiraani. Vilma tekee tehtävät ihan mukavasti. Ei se mikään tähtioppilas ole, mutta eipä tuo herttainen pikkukoira siellä myöskään mitään hölmöä tee. Kaiken lisäksi tein odotusaikana omia harjoituksia: kolmoismarkkeeraus (n. 50 matkalla) meni ok ja lyhyitä (10 m eteen "seis" ja sitten käsimerkin mukaan oikealle tai vasemmalle 10 m) sivulle lähetyksiä ja nekin sujuivat mallikkaasti.

Huomenna matkaankin sitten Loviisaan ryhmänäyttely hakemaan taas jälleen kerran yhden EHn:(. Siitä jatkamme matkaa sitten Helsinkiin ja sunnutaina onkin sitten Espoossa edessä elämäni ensimmäiset WT-kokeet. Ihan avoimin mielin matkaan vaan, kun en ole ikinä edes käynyt katsomassa moisia sempaloita. Kirjoittelen sitten taas, miten sujuivat...

Pirkan Damit 6.4.

No niin nyt on sitten koekausi korkattu ja tulos ei nyt ollut mikään huippu, mutta kyllä ihan ilon pilkahduksiakin oli. Ensimmäisenä tehtävänä oli haku (nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt aloittaa linjalle lähetyksestä ja markkeerauksesta). Vilma lähti reippaasti ruutuun, mutta jostain syystä haku ei oikein sujunut. Koira haki ja haki ja hakualuekin oli varsin laaja, mutta jos yhden damin löytäminen kestää 1½ minuuttia, niin 3 minuutissa ei sitten ehdi hakea kuin kaksi damia...Eli ensimmäinen tehtävä meni alle odotusten. Hakuhan on ollut Vilmalle perinteisesti se kaikkein paras työskentelymuoto. Toisaalta saattaahan se olla niin, että kun talvella ei hakua tule juuri harjoiteltua niin oli vähän alkukankeutta?

Seuraaviin tehtäviin ei sitten enää ollutkaan mitään odotuksia. Odottelin vuoroani kaikessa rauhassa ja sitten kun vuoro tuli niin Vilmallakin alkoi kierrokset lisääntyä. Ensin oli linjalle lähetys. Laukauksen kuultua Vilma hyppäsi 1 m eteenpäin, kunnes tajusi, että "Hei, eihän minua oltu vielä edes lähetetty minnekään suuntaan!" Pisteethän siitä vähän putosi, mutta ei haittaa, kun koira oli kuitenkin hallinnassa, eikä lähtenyt kaahottamaan ympäri metsää. Otin Vilman takasin sivulle ja siitä vaan "eteen!". Damit tulivat mallikkaasti KÄTEEN! Ja sitten seuraavaa tehtävää kohti.

Viimeinen tehtävä oli kaksoismarkkeeraus lyhyelä etäisyydellä. Vilma haki ensin viimeisen pudotuksen ja sitten muisti vielä hyvin ensimmäisenkin. Ja taas palautukset KÄTEEN. Täytyy sanoa, että olin enemmän kuin onnellinen näiden tehtävien jälkeen ja hausta tullut suuri pettymys vaihtui iloksi. Erityisen onnellinen olen siitä, että Vilma palauttaa damit kokeissa paremmin kuin kotona harjoituksissa. Siis pudottelu ei ole ongelma vaan päinvastoin; Vilma juoksee ohi ja kääntää takapuolen, että "Etpäs saakkaan tätä!" Eilen ei tuota ikävää tapaa ollut ollenkaan ja siitäkös mamma innostui:)

Tänään kenttäkoulutuksessa jatkettiin siihen mihin eilen jäätiin ja täytyy sanoa, että malttia pikku-Vilmalla on: pysyy paikallaan kun heitetään markkeerauksia ja jos toinen koira lähtee 2 m päästä viereltä. Yhtään vinkumista ei kuulu, vaan tyttö odottaa rauhassa vuoroaan ja tehtävätkin Vilma suoritti tänään harjoituksissa, sanoisinko, erittäin hyvin. Nyt vaan harjoitellaan ja parin viikon päästä lähdetään kokeilemaan elämäni ensimmäisiä WT -kokeita (juoksuaikaa odottavan kanssa voi tosin käydä niin, että ei päästä matkaan, mutta sillehän ei sitten voi yhtään mitään).